2/05/2016

Where does the time go


Mä en taida olla ainoa, joka voivottelee ajan kulusta. Lieneekö orastava ikäkriisi vai mikä, mutta ajan yksiköstä huolimatta omasta suusta kuuluu ihmettelyitä siitä, mihin se aika oikein meni. Vaikka ei se mihinkään mennyt - jotenkinhan se kulutettiin.

Vuoden ensimmäinen kuukausi ja arkeen paluu tuntui raskaalta, mutta mahtui viimeisiin viikkoihin silti paljon hyvääkin. Tiivistetäänpä kuukauden kuulumisia ja kuvia yhteen postaukseen:

- Aloitin säännöllisen uimaharrastuksen (voiko sitä sanoa säännölliseksi, jos on jo useamman viikon mennyt?). Vaikka mä en ole maailman vikkelin uimari, tulee altaassa kahellettua nykyään kolmisen kertaa viikossa. Sopii tällaiselle laiskalle urheilijalle ja vaikka ruumis onkin tärkeä pitää kunnossa, erityisesti teen tota ihan pääkopan takia. Eikä yhdentoista punnan kuukausimaksu paljon lompakkoa pakota.



- Se pääkoppa on ollutkin aikamoisessa solmussa koko kuukauden, kun olen kirjoittanut n. 7000 sanaa palautustöitä ja etsinyt (ja vihdoin löytänyt) sitä heureka-hetkeä omaan tutkimukseen. Mä olen aloittanut turhan monta lausetta "I don't know if this makes any sense, but...". Epävarmuus omasta akateemisesta luovuudesta on tarkoittanut pitkiä päiviä ja huonosti nukuttuja öitä.

- Ollaan syöty liiankin hyvin! Uutena vuotena päätettiin että viikonloppu-pitsojen tilausta pitää karsia, ja BBC Good foodista on tullut ystävä. Mähän kokkaan itselleni usein mutta lähinnä ns. Pataruokia, josta pieni talous voi syödä pidempään. Nyt ollaan kumminkin väsätty mm. Lohi-tacoja, lihapulla-subeja, erilaisia salaatteja ja tein mä onnistuneen suolaisen piirakankin! Ei tässä nyt mastercheffejä olla, mutta ainakin on tullut maha täyteen.

- Keittiöstä puheen ollen, yhden sunnuntaiaamun zen meni totaalisesti pieleen kun vesivahinko iski keittiöön. Lähes kaikissa Glasgown vuokrakämpissä joku alkaa falskaamaan ennen tai myöhemmin ja tällä kertaa se oli pyykinpesukoneen ja huonojen tiskiallas-liitäntien yhteensattuma. Kriisi saatiin kuitenkin hallintaan, mutta vedenpaisumus ja pelko kohteusvahingoista ei varsinaisesti sovi hyvin yhteen aamukahvin kanssa.

-Viime viikonloppuna päätettiin nauttia ja unohtaa arki hetkeksi, ja perjantaina varattiin pöytä venäläisestä Cafe Cossachokista. Useamman Venäjän-reissun tehneenä ruoka on lähellä sydäntä, cocktailit lompakkoystävällisiä (apple strudel-drinkki oli nannaa!) ja sisustus saa paikan tuntumaan enemmän jonkun olohuoneelta kuin jämäkältä raflalta. Vaikka ne villeimmät yliopistovuodet onkin takana päin, käyn mä silti muutaman kerran kuukaudessa ulkona joko hyvän ruuan tai sitäkin paremman seuran perässä. Samana viikonloppuna käytiin myös katsomassa The Revenant, joka oli todella intensiivinen! Useimmin leffassa tulee käytyä katsomassa ns. kevyempää viihdettä, mutta tollasen vakavamman elokuvan katsoo mielellään isommalta screeniltä. Hieno ohjaus, vaikuttava scene ja musiikki sekä vaihteeksi elokuva, jossa ei lärpätetty yhtään turhia. Suosittelen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti